Reissupäiväkirjat: Lontoo, marraskuu 2024

Osa 1: Matkustaminen & ensimmäinen ilta Lontoossa

Lontoo, 29.11.-3.12.2024

Reissunpäälle teki mieli lähteä koko syksyn ajan, joten toteutettiin yksi suurimmista unelmistani parhaankarvaankamusen kanssa marras-joulukuun vaihteessa, ja lähdettiin Lontooseen. Budjettimatkalle, katsomaan joulutoreja sekä mun synttärireissulle. Budjettipuolta voidaan miettiä uudemman kerran ja eipäs me joulutoreja nähty, mutta sitäkin rakkaampi reissu oli ja koettiin niin paljon koko reissun aikana. Mitään en vaihtais, Lontooseen muuttaisin vaikka heti, ihan kodilta tuntu jo ensimmäisillä minuuteilla Stanstedin lentokentälle laskeutumisen jälkeen.

Matka alkoi Kajaanista 29.11. yöllä, itkeskelevät lapset seurana yöjunassa. Sitä voikin aina kuvitella säästävänsä untansa ja nukkuvansa matkan ajan, mutta todellisuus voi iskeä päin naamaa ennen kuin huomaakaan. Ajatus unien säästämisestä ei tuntunutkaan enää lohduttavalta tai järkevältä kun tajusi, ettei unta tule, junamatkan jälkeen saa istuskella Helsinki-Vantaan lentokentällä muutaman tunnin rättiväsyneenä ennen kuin pääsee lentokoneeseen istumaan jälleen muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen vielä pariksi tunniksi bussiin. No, nuorenahan sitä jaksaa hyvin, ainakin niin voi uskotella itselleen, etenkin ylikuormittavan syksyn jäljiltä. 

Katkonaisten unien sekä pienen freesautumisen jälkeen herätin itseni Helsinki-Vantaan lentokentällä stressaamaan mahtuvatko matkatavaramme Ryanairin käsimatkatavaroiden koko- ja painoluokitukseen. Oliko edes alunperin ironista kuvitella matkustavamme pelkillä repuilla, kun saimme vielä tavaroita karsittuammekin ängettyä pieneen matkalaukkuun kahdeksan kilon edestä tavaraa. Kaikkea sitä kyllä reissuun luulee tarvitsevansa, vaikka siltikin jäi puuttumaan tarvittavat tavarat, kuten luottokuivashampoo, joka olisi ollut erittäin järkevä hankinta matkakoossa reissuun mukaan. Sillä joskus, etenkin minulle, voi sattua niinkin hupaisasti, ettei hostellin suihku toimikaan kuten sen oli ajatellut toimivan, ja loppureissun ajan saa kulkea hattu päässä, hiukset solmulla, ihan vain koska ei halunnut käyttää suunnattomasti omaa saatikka muiden samassa huoneessa majoittuneiden aikaa siihen, että pesee takkuista, saippuajäämäistä hiuspehkoaan pari tuntia huoneen ainoassa suihkussa. 

Takkuisen harakanpesän selvittäminen yhdellä kädellä, samalla kun pitää suihkun nappia pohjassa toisella, jottei vesi virtaa tulemasta samalla sekunnilla kuin ote hiemankaan irtoaa, ei ole mitenkään hermoja säästävää puuhaa. Ainakin voisi sanoa, että silloin upouusi baskerini sai tarvitsemansa rasvaisen huollon, josta sen villapitoisuus varmasti nautti. Joten tässä tulee vinkkiviitonen; ottakaa (TOIMIVAA) kuivashampoota reissunpäälle mukaan, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, ja toinen, jos mahdollista niin nestemäinen shampoo, hostellin suihkuhetkien helpottamiseksi, ellette majoitu hotellissa, jossa huoneen hintaan sisältyy hiustenkuivaaja sekä moitteettomasti toimiva suihku. Kyllä seuraavan kerran saan tungettua yhden pienen 100 millilitran pullon shampoota mukaan, mielenrauhan vuoksi, vaikka yritin kerrankin olla järkevä, säästää vaivaa ja pakata palashampoon mukaan.

Kahden tunnin bussimatka lentokentältä ihanimman bussikuskin saattelemana, alkoholin kanssa touhuavien, kovaäänisten puolalaismiesten seassa bussin perällä oli hieman jännittävä kokemus, jota seurasi kulttuurishokki puuttuvista suojateistä vilkkaiden teiden varsilla. Oikeaan `tubeen` lopulta löydettiin, Lontoon Undergroundin helppoutta kiitellen. Pankkikorttia portilla vilauttaen sisään ja ulos, helpoksi on tehty. Holland Parkin pysäkille jäätiin, ja alkoi suunnistus hostellille Lontoon pimeässä illassa, nälkä kouristeli jo vatsan pohjalla ja tunnelma kiristyi Google Mapsin ohjeistaessa jatkuvasti porteilla suljetun puiston läpi. Kun lopulta löysimme oikean, kapean kujan, ja pääsimme alueelle, oli olo rentoutuneempi. 

Majoituimme Kensingtonin alueella Safestay -nimisessä hostellissa Holland Parkissa, kauniissa kartanorakennuksessa, noin 15 hengen huoneessa. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan yöpyväni samassa huoneessa tuntemattomien kanssa, etenkin huomioon ottaen yhden jaettavan vessan ja suihkun, mutta yllätyksekseni sain nukutuksi hostellissa äärimmäisen hyvin, johtui se sitten kovasta väsymyksestä ja koko päivän kestäneistä kävelyvalloituksista ympäri suurkaupunkia, taikka hostellin hyvästä hengestä.

Hostellille selviydyttyämme, jonkin aikaa sisäänkirjautumisen kanssa säädettyämme ja purettua tavaramme turvalukolliseen kaappiin, lähdimme seikkailemaan lähialueelle etsien ruokaa. Kaikki alueen ravintolat olivat jo suljettuina yhdeksän jälkeen illalla, joten päädyimme Waitrose & Partners nimiseen ruokakauppaan Kensington High Streetillä. Kotoa mukaan otetut myslipatukat sekä kaupasta ostetut viinirypäleet ja sipsit maistuivat erittäin hyvin stressaavan illan jälkeen. Istuskelimme ensimmäisellä kohdalle sattuneella penkillä hengittäen kaupunki-ilmaa, ja ihmetellen, kuinka nyt olimme oikeasti Lontoossa. Edessämme liikenne ei lakannut kulkemasta, punaiset, kaksikerroksiset bussit kulkivat edestakaisin kuljettaen matkustajiaan omien elämiensä pariin. Lontoon ensivaikutelma oli jo nyt lumoava.

Ensimmäistä iltaakaan ei malttanut tuhlata unelle, vaikkakin rättiväsyneenä kuljeskeltiin ympäri lähialuetta yrittäen saada selkoa, missä ollaan. Löysimme kauniin kirkon, ja mielenkiintoisia näyteikkunoita. Kun toinen meistä meinasi jäädä skootterin alle uupuvien suojateiden ansioista, päätimme lähteä takaisin kohti hostellia, selvittämään, tulisiko iltatoimista ja unesta mitään. Mustasta, lukitusta portista sisään hostellin pihapiiriin asteli väsyneinä, mutta onnellisina kaksi matkaajaa, valmiina hyppäämään violetteihin, muhkeisiin lakanoihin. Valmiina ensimmäiseen, jännittävään ja uuteen päivään unelmien kaupungissa. Lontoossa.