Reissupäiväkirjat: Kreeta, toukokuu 2024

Keramiikkaa, kyläkulttuuria ja kulinaaria Kreetalla, osa 2: Rethymnon

16.5.

Tällä kertaa, matkalla Margaritesin kylästä Rethimnoniin bussimme kulki maisemareittiä; maaseututeitä ja rantakyliä pitkin uuteen kohteeseen. Majoituimme Ideon -hotellissa, jossa saimme huoneen täydellisellä näköalalla. Kauniilta parvekkeelta näki suoraan edessä, rantakadun ravintoloiden takana merelle, vasemmalla oli kaunis, värikäs katumaisema. Pakko myöntää että huoneeseen astuessa tuntui, että olisi saapunut luksuskohteeseen, vaikka pidin edellisestäkin majoituksesta.

Illalla oli vielä kävelykierros vanhassa kaupungissa ja yhteinen tervetuliaisateria. Heti löytyi lemppariputiikkeja, kuten yksi hippikauppa, jonka myyjä jäi erityisesti mieleen. Kiinnitin myös huomiota jokaiseen taideliikkeeseen matkalla ja jäin ihastelemaan taiteilijoiden työskentelyä haaveillen. Kiertelimme ja ihailimme vielä uuden kaupungin katuja ja kauppoja myöhään lämpimään yöhön.

17.5.

Päivän ohjelmassa hotelliaamiaisen jälkeen meillä oli vierailu Dourakiksen viinitilalla sekä oliivipuristamolla Apokoronasin alueella. 

Bussimatkalla ihastelin jälleen kerran lumoavia vuoristomaisemia. Viinitila sijaitsi kauniissa miljöössä, puutarhan ja ruusujen keskellä. Ensin oli opastettu kierros viinitilan tiloissa, jossa meille kerrottiin viinien valmistuksesta sekä itse tilan toiminnasta. Kierroksen jälkeen oli kevyt lounas ja erilaisten viinien maistelua. Viinejä oli yhteensä kuutta erilaista, joihin sisältyi suurimmaksi osaksi punaviinejä ja valkoviinejä. Aterialla oli tyypillisesti kreikkalaista salaattia, täytettyjä tomaatteja, vuohenjuustoleivoksia, juustoa ja perunaa, ja saimme vielä tuoretta appelsiinimehuakin.

Viinitilavierailun jälkeen suuntasimme oliiviöljypuristamolle, jossa meille esiteltiin ja kerrottiin kuinka oliiviöljyn tuotanto toimii. Mielenkiintoista oli kuulla, että ne oliivit, joihin yletytään, poimitaan yleensä käsin, jotteivat ne vahingoitu. Opin myös muun muassa sen, että Kreetalla perheillä on omia oliivipuita, joista he voivat myydä oliiveja tuotantoon. Puristamolla saimme myös maistella eri versioita oliiviöljyistä, kuten hunajalla- ja suolalla maustettuja oliiviöljyä leivän päällä. Oliivipuristamon yhteydessä oli myös myymälä, josta saimme ostettua erilaisia tuotteita.

Illasta tutkimme kaupunkia lisää ja päädyimme erääseen tatuointiliikkeeseen katsomaan, josko siellä olisi vapaita aikoja tarjolla. Kiersimme koko kaupungin ympäri pieniä katuja pitkin ja silitin tottakai jokaista matkalle eksynyttä kissaa.

18.5.

Lauantaina vuorossa oli "vapaa" päivä, jolloin meillä ei ollut varsinaista ohjelmaa. Aloitimme reissuperheen kanssa aamun rannalta, mistä löysimme simpukoita ja nautimme merivedestä. Uinnin jälkeen lähdimme reissukamuni kanssa ottamaan tatuointeja, sillä päädyimme edellisenä iltana niihin ajat varaamaan. Vähän kyllä jännitti, mutta lopputulos oli täydellinen, ja tatuoija todellakin oli ammattilainen.

Sitten söimme lounasta kauniissa ulkoravintolassa, jonka jälkeen lähdimme tutkimaan erästä museota ja päädyimme vielä hippikauppaan uudelleen. Kiersimme matkamuistomyymälöitä ja kojuja, ja löysimme itsemme kasvitieteellisestä puutarhasta kissojen joukosta. Tuli syötyä muutama gelato ja ostettua muutama hieno kortti ja koru muistoksi.

Illalla söimme italialaista eli pastaa ja ihailimme kaupungin yötä ja vilkasta meininkiä. Jotenkin tuntui ihanalta, kuinka kaupunki heräsi aina eloon iltaisin kun oli jo pimeää.

19.5.

Sitten harmikseni koitti matkan viimeinen päivä. Vielä oli kuitenkin jäljellä kivaa tekemistä. Ohjelmassa oli tutustuminen kreetalaiseen kotiin ja perinteiseen ruuanvalmistukseen Loutran kylässä, rouva Andronikin ja hänen miehensä Pantelin luona. He pitävät ruoanvalmistuskursseja kotonaan, takapihan kauniissa ulkotilassa ja -keittiössä. Saimme heidän puutarhastaan yrttejä mukaan, ja pistokkaat jättimäisestä viikunaopuntiasta. 

Valmistimme runsaan määrän erilaisia kreetalaisia ruokia, joista minua eniten kiinnosti uudet suosikkini; viininlehtikääryleet, täytetyt tomaatit, paprikat ja tsatsiki. Teimme myös muun muassa jonkinlaista vuokaruokaa lihasta, täytettyjä munakoisoja ja kesäkurpitsankukkia sekä vuohenjuustoleivoksia. Ruoka maistui niiin hyvin. Pariskunnan yhteistyö sujui jouhevasti, ja he olivat selvästikin ammattilaisia ruokaohjelmapalveluiden järjestämisessä. Kotiin viemiseksi saimme pullot heidän omaa oliiviöljyään, jonka Pantel paketoi meille yrttien kanssa kauniiksi paketiksi. Lähtiessämme meitä vielä hyvästeltiin halauksien kera. Talon rouva Androiniki oli erittäin iloinen siitä, että mukana heidän kurssillaan oli kaksi nuortakin, mikä oli kuulemma harvinaista.

Kun palasimme takaisin hotellin ympäristöön, oli aika ostaa viimeiset ostokset ja katsella viimeiset mahdolliset nähtävyydet ja kohteet kaupungista. Illasta meillä oli vielä koko porukan kanssa yhteinen, hienompi läksiäisillallinen satama-alueen ravintolassa. Ehdimme pasta-annoksen jälkeen vielä kaupungille, kun muut jäivät jatkamaan iltaa ravintolaan. Ennen nukkumaan menoa Jorgos toi meille valmiit, poltetut työt Margaritesistä asti. Saimme sittenkin toisen mahdollisuuden hyvästellä hänet, ja suunnittelimme jo hänelle matkaa Suomeen, luoksemme Kajaaniin. Oli ihanaa istua hämärässä illassa rupatellen yhdessä kuluneesta viikosta ja uusista kokemuksista, vaikkakin haikein mielin.

20.5.

Sitten koitti aamu. Kotimatka aikaistetun aamiaisen jälkeen. Katselin auringonnousua parvekkeelta. Se oli erityisen kaunis meren yllä.

Viikko ei ole koskaan vierähtänyt yhtä nopeasti, mutta myöskään ollut niin täynnä kaikkea uutta ja erilaista. Minun oli erittäin helppo sopeutua Kreetalle, siihen ympäristöön ja elämäntyyliin, mitä ehdin tuon viikon aikana näkemään ja kokemaan. Opin niin paljon uusia asioita keramiikasta, ruuanvalmistuksesta, viineistä ja oliiviöljyistä, saharalta puhaltavasta tuulesta, Kreetan mytologiasta, kulttuurista ja luonnosta, mutta ennen kaikkea itsestäni.

Kreeta opetti minulle ennen kaikkea uusia puolia itsestäni. Että pärjään, vaikken olekaan tutussa ympäristössä, tuttujen ihmisten seurassa. Että sopeudun helposti uuteen. Että maailmassa on paljon kauneutta ja tutkimisen arvoista, niin paikoissa kuin myöskin kulttuureissa. Että löydän ympäri maailmaa erilaisia paikkoja ja porukoita johon tunnen kuuluvani. Että löydän itseni aina samankaltaisten ihmisten seurasta, jotka jollain tapaa ymmärtävät minua (kiitos ituhipit, reissuperhe, Mari, keramiikkaryhmä). Että tunnen halua adoptoida jokaisen katukissan.

Että voi elää hetkessä ja siitä voi osata nauttia. Mutta opin myös sen, ettei maisemanvaihdos tee sinusta uutta ihmistä. Että samat asiat, tunteet ja ajatukset seuraavat sinua olitpa sitten missä päin maailmaa tahansa. Niitä ei voi paeta.

Matkan aikana vahvistui tunne siitä, että rakastan matkustamista, uuden tutkimista. En tarvitse luksushotelleja ja täydellisyyttä, vaikkakin myönnän haluavani senkin puolen matkustelusta joskus kokea. Pidän elämän kaksijakoisuudesta ja rosoisuudesta. Siitä, että voi olla huoletta oma itsensä hieman likaisella tukalla, jos suihkusta tulee ainoastaan jääkylmää vettä, minkä lisäksi sen lattialla eleskelee jättiläismäinen hämähäkki. 

Siitä, että käyttää samoja vaatekappaleita useamman kerran vaikka ne ovat jo saven pölystä tuhruisena. Siitä, että nauttii samoista herkullisista ruoista uudelleen kun on vielä mahdollista. Siitä, että ylittää itsensä ja uskaltaa. 

Siitä, että vaikka olikin sanoinkuvaamaton reissu, voi myöntää itselleen ja muille kotimatkalla olevansa aivan poikki ja väsynyt. Että kokemus oli niin avartava, intensiivinen ja opettavainen, että se tuntui myös raskaalta ja aiheutti kaikenlaisia tunteita, ja siksi siitä kirjoittaminen tuntui suurelta työmaalta, ja tarvitsi aikaa käsitellä ja jäsennellä kokemusta. Aikaa kirjoittaa ja näyttää muille osia ja palasia yhdestä elämän tärkeimmästä käännekohdasta ja tarinasta, jota vaalii erityisen rakkaana muistona. 

Matkasta, joka muutti jotain itsessä, omassa mielessä ja myöskin omassa elämänpolussa. Kuin ovi olisi avautunut tuntemattomalle polulle itsensä löytämiseen, unelmoimiseen, eikä taustalla ole enää pelkoa siitä, että unelmat jäävät vain unelmiksi. Mutta niinhän sitä sanotaan, että matkailu avartaa.

Muistin taas sen, että rakastan taidetta, käsillä tekemistä. Luovuutta. Luomista. Elämän yksityiskohtien kauneutta. Muistojen luomista. Juuri minuna olemista. Että voin elää unelmiani todeksi. Opin sen, että elämässä tapahtuu kauniita ja unenomaisia asioita, usein. Minulle.

Toivoin, että voisin pysäyttää tai edes hieman hidastaa aikaa ja tallentaa nuo hetket kaikkien aistien voimin, jokaista yksityiskohtaa myöten, jotta minun ei tarvitsisi päästää niistä irti vielä pitkään aikaan.

Onneksi pystyn myös hyödyntämään oppimiani taitoja, kun vielä jonain päivänä jatkan keramiikkaa Kaukametsän opistolla, on minulla hallussa uusia tekniikoita ja ideoita, mitä valmistaa savesta. Tai jos haluan valmistaa kreetalaista ruokaa, tiedän mitä valmistaa ja miten. Ennen kaikkea matkalta keräämäni tieto ja kokemus auttaa minua ymmärtämään matkailualaa, ja yhtä pientä osaa tästä maailmasta paremmin, joten siitä on valtavasti hyötyä myös matkailualan opintoihini. Jotenkin on lohduttava ajatus, että vaikka matka onkin ohitse, Kreeta pysyy silti aina mukanani, minne menenkin.

Onhan minulla kuitenkin myös satoja kuvia, videoita, postikortteja, magneetteja, käyntikortteja, simpukoita ja kiviä, kauniita esineitä, soittolista ja kappaleita, joita kuunnellessa palaan aina takaisin, ja ennen kaikkea upeita muistoja.

Niin moniin asioihin rakastuin Kreetalla. Asioihin, jotka jättivät minuun pysyvän jäljen, kauniin sellaisen ja saivat minut kaipaamaan jotain lisää. Saivat aikaan halun palata takaisin. Sen tiedän että vielä palaan.

                                                                                       <3